Muut toiminnalliset riippuvuudet

Toiminnalliset riippuvuudet, kuten digilaite-, ruoka-, tai seksiriippuvuus, aiheuttavat mm. sosiaalisia haittoja. Läheiset voivat olla huolissaan, vaikka itse ei huomaisi ongelmia. Riippuvuudesta on kuitenkin mahdollista irrottautua ja toipua. Älä siis jää yksin!

Mitä on toiminnallinen riippuvuus?

Riippuvuudesta voidaan puhua silloin, kun addiktoivasta toiminnasta tulee toistuvaa, hallitsematonta ja pakonomaista. Henkilö ajattelee ja etsii pääsyä lähes jatkuvasti tiettyyn vahvaksi tavaksi tulleeseen toimintaan. Riippuvuudet voidaan jaotella kahteen pääkategoriaan: kemiallisiin ja toiminnallisiin riippuvuuksiin.

Tyypillisesti pakonomainen toiminta eli toiminnallinen riippuvuus, kuten esimerkiksi digilaite-, ruoka-, tai seksiriippuvuus aiheuttaa sosiaalisia ja muita haittoja. Henkilö ei usein itse välttämättä alkuun tunnista kaikkia vaikeuksia ja haittoja, joista läheiset voivat olla huolissaan. Toimintahan on alkuun ollutkin mukavaa, helpottavaa ja nautinnollista.

Riippuvuudet aiheuttavat kognitiivisia vääristymiä ja voivat olla sitkeitä ja vaikeita hoitaa, vaikkei niissä olisikaan kemiallista tai fyysistä alkuperää eli niistä ei alkuun tule vieroitusoireita, myöhemmin kyllä.

Riippuvuuden hoito on yksilöllistä

Riippuvuudet aiheuttavat henkilölle häpeää ja syyllisyyttä ja siksi hän pyrkii usein toimintansa salaamaan. Salaisuudet saattavat aiheuttavaa toisille edelleen huonommuuden ja erillisyyden tunnetta. Salailu ja valehteluun turvautuminen voi muodostua kiusalliseksi kierteeksi ja aiheuttaen lisää ahdistusta, syyllisyyttä ja häpeää. Tähän haetaan taas tutuksi käyneellä toiminnalla yhä uudelleen helpotusta.

Riippuvuuden hoito on aina yksillöllistä ja perustuu asiakkaan oman tilan yhteiseen arviointiin. Osa voi toipua ongelmallisesta käyttäytymisestä tai lievästä riippuvuudesta suhteellisen helposti, jopa omin avuin, spontaanisti. Osa taas tarvitsee siihen eriasteista ja varsin pitkää ja intensiivistä ammattilaisen ja myös vertaisten tukea. Uusi toimintatapa muotoutuu hitaasti uudeksi tottumukseksi.

Mistä tunnistaa riippuvuuden?

Riippuvuudet kehittyvät useimmiten vaivihkaa ja hitaasti, niin kutsutun ”hupsista” – ilmiön kautta. Nuorilla tosin ne voivat kehittyä hyvinkin nopeasti.

DSM 5 -tautiluokitusjärjestelmä määrittelee kriteeristön, jonka avulla lääkäri voi tehdä diagnoosin potilaalle. Kun vähintään kolme listan kriteereistä täyttyy, on kyseessä hyvin todennäköisesti ainakin lievä riippuvuus. Yhä useamman kriteerin täyttyessä lääkäri voi määritellä riippuvuuden myös keskivaikeaksi tai vaikeaksi riippuvuudeksi.

Mukailtu DSM 5 -kriteeristö on:

1. Sietokyvyn kasvu päihteeseen tai toimintaan
2. Voimakas, pakonomainen halu toteuttaa addiktiivista toimintaa
3. Heikentynyt kyky hallita toiminnan aloittamista, määrää tai lopettamista
4. Vieroitusoireita käytön tai toiminnan päättyessä tai vähentyessä
5. Addiktiivisen toiminnan muodostuminen elämän keskeiseksi asiaksi
6. Toiminta jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista
7. Sosiaaliset haitat addiktiivisen toiminnan myötä

Kaikki riippuvuudet vähentävät hyvinvointia ja elämänhallintaa. Elämänhallinnan vähentyminen synnyttää noidankehän ja riippuvuus  voi muodostua keskeiseksi asiaksi elämässä.

Älä jää yksin – hae apua!

Yksin riippuvuudesta irrottautuminen voi olla hankalaa, vaikeasta riippuvuudesta erittäin hankalaa. Riippuvuuksista on kuitenkin mahdollista irrottautua ja toipua. Hae siis apua, älä jää yksin.